Paholaisen hillo

Tein alla olevaa hilloa kerralla isomman satsin jääkaappiin, pimeät syysillat odottavat nurkan takana ja siten on odotettavissa makean-, sekä chilinhimon lisääntymistä. Joissakin ohjeissa on paprikaa, sipulia tms, itse tein tämän hyvin simppelisti ja nopeasti. Hilloa kannattaa keitellä kymmenen minuuttia, jotta chili tasaantuu ja sen määrän voi maistaa. Tomaattimurskana käytin Muttia, jotta rakenne olisi mahdollisimman tasainen ja maku ei-metallinen. Purkitin hillot lasipurkkeihin, näin hillo säilyy pidempään kuin muovirasiassa. Sen lisäksi, että hillo on helppotekoinen, on ainesosien suhteetkin melko helppo muistaa…

2 prk Mutti tomaattimurskaa (2x400g)
2 kpl punaisia chilejä
2 rkl balsamicoa
4dl hillosokeria
hyppysellinen suolaa

Laita lasipurkit huuhdeltuina 125°C uuniin pohja ylöspäin. Juuri ennen purkittamisen aloittamista, laita uunin myös kannet.
Pilko chilit siemenineen pieneksi. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Tarkista chilin määrä oman maun mukaiseksi. Maku tasaantuu hieman jäähtyessään. Purkita kuumiin purkkeihin, anna tekeytyä jääkaapissa vähintään vuorokausi.

Viskisinappi

”Voisin tehdä konjakkisinapin makkaroille.”
”Äh, ei aina sitä tylsää konjakkisinappia. Laita vaikka viskiä.”
”Hmm, no miksipä ei…”

Tuumasta toimeen. Keittelin ensimmäistä satsia turhan kauan ja sinapista tuli enemminkin veitsellä levitettävää, kuin lusikalla lusikoitavaa. Älä siis hötkyile, mutta älä haaveilekaan hellan äärellä.

2dl kuohukermaa
1 prk Collman sinappijauhetta (100g)
1,5 dl sokeria
4 – 6 cl savuista viskiä (Laproigh, Lagavulin…)
ripaus suolaa

Laita lasipurkit huuhdeltuina 125°C uuniin pohja ylöspäin. Juuri ennen purkittamisen aloittamista, laita uunin myös kannet.
Sekoita ainekset kattilassa, lämmitä varovasti kiehuvaksi. Hämmentele, ettei ota pohjaan kiinni. Anna pulpahdella muutama minuutti, niin että seos on tasainen, ei jauhoinen. Purkita ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään vuorokausi. Sinappi säilyy hyvin, vaikka siinä onkin kermaa.

Parsabuffa

Järjestimme ystäville keväisen parsabuffan. Sattuipa niin somasti, että sää oli toukokuun lauantaiksi varsin lämmin, suorastaan tukalan kuuma. Tämä aiheutti osaltaan jännitystä – miten saada kaikki samaan aikaan ulos tarjolle, jottei mikään kylmä ehdi lämmetä  sekä pilaantua (kylmäkallet alle) tai vastaavasti lämpimät jäähtyä ja siten kasvattaa omaa bakteeritoimintaa. Mutta ulkona oli kuitenkin mukava syödä, harvoin sitä toukokuussa pääsee ystäväporukalla kotiterassille koivun siitepölyä ihmettelemään.

Vieraiden nauttiessa peribrittiläistä Pimms-juomasekoitusta aperitiiviksi ja yhden alle 3-vuotiaan vieraan ottaessa aperitiiviuimasessiot lastenaltaassa, viimeisteli ehtoinen emäntä tapansa mukaan myöhässä tarjottavia esiin. Periaatteessa suunnitelmani ovat aina toimivia – ruuat mietin niin, että voin tehdä mahdollisimman paljon etukäteen, osan jo edellisiltana, mutta jotenkin sitä silti onnistuu hidastelemaan ja unohtelemaan jotakin. Tällä kertaa unohdin tehdä hollandaisen alkuosan etukäteen. Hämmennystä aiheutti myös uusi, erillinen induktiolevymme, jonka led-näyttö ei auringonpaisteessa paljoa informoinut. Ja olipa parsakattilamme lopulta halkaisijaltaan sentin verran liian pieni keittolevylle. Kaiken sähläyksen jälkeen saimme kuitenkin sapuskat tarjolle ja nälkäiset vatsat täytettyä.

Olen osan parsabuffan ohjeista kirjoittanut erillisiin postauksiin, osa tuli tehtyä niin summamutikalla, että ne ovat alla vain lyhyinä esittelyinä. Aikuisia ruokailijoita oli seitsemän ja ruuat olivat melko hyvin mitoitettu. Mikään ei loppunut kesken, mutta mitään ei jäänyt ihan liikaa yli. Valkoista parsaa oli kaiken kaikkiaan 6 punttia, eli 3 kg:a, joista n. 40kpl oli keitettynä tarjolla.

Juomana oli vichyn lisäksi alkukeitolle italialaista roseeta ja parsoille itävaltalaista riesling & grüner veltliner sekoitusta sekä saksalaista spätburgunderia. Varsinkin kevyt punaviini toimi erinomaisesti. Valkkarin olisi ehkä voinut jättää poiskin ja laittaa roseeta enemmän tarjolle – se on kuitenkin kesäjuoma jos mikä.

Buffassa oli tarjolla:

Alkuun parsakeitto valkoisesta parsasta ja leipää

•           valkoista parsaa
•           hollandaisekastiketta
•           parmankinkkua
•           pähkinäsalamia
•           appelsiinilohtaja sitrussalaattia
•           karpalomarinoitua poronpaistia
•           mansikka-parsasalaattia
•           pekoni-parsapiiras
•           grillisavustettu lohi
•           paistettua perunaa ja speckiä

Parsakeittoon en osaa järin tarkkaa ohjetta kertoa, koska siihen tuli käytettyä mm. parsasalaatin ylijäämäpätkät, sekä muutama kokonainen parsa. Arvioisin, että n. 1,5-2 punttia parsaa meni, eli n. 750 g - 1 kg. 

Parsat kuorin ja kuivat kannat poistin. Pilkoin parsat kattilaan ja heitin sekaan puoli pulloa valkoviiniä. Keittelin n.20min, sekaan kanafondia loraus, mustapippuria pari rouhaisua ja 2dl kermaa. Ennen tarjoilua siivilöin liemen erilleen ja soseutin parsat (jottei koko liemi roisku ja toisaalta, jotta sain knöllit varmemmin pois). Parsasoseen kippasin takaisin liemen sekaan, lämmitin sopan ja annoin vielä pari surrautusta sauvasekoittimella.  Tästä riitti hyvin alkukeitoksi seitsemälle hengelle, sen verran keitto vaahtoutui ja siten tilavuus lisääntyi.

Poronpaistin oli edellispäivän kypsentänyt sous videssä 58 asteeseen. Marinadiin laitoin karpalomehua, tummaa balsamicoa, silputtua rosmariinia ja suolaa. Poro vietti n. 12h marinadissa jääkaapissa, vuorokausi olisi ollut vielä parempi.

Lohen laitoin nahkapuoli alaspäin foliovuokaan, päälle mustapippuria, suolaa ja sitruunaviipaleita. Lohi kaasugrilliin miedolle lämmölle ja grilliin omenapuun oksia savun makua tuomaan.

Perunat (Rosamunda) olin keitellyt etukäteen. Ne paistettiin paloina muurikassa ja lopussa kippasin sekaan rasian speckiä. Prismassa on speck-viipaleita myyty, mutta muuten tätä Itävallasta roudattua herkkua ei meinaa Suomesta löytää. Kyseessä on savustettu, raakakypsytetty kinkku, joka on Schwarzwaldin kinkkua tiiviimpi, niin maultaan kuin rakenteeltaan.

Saksalaiset tarjoavat parsan kanssa keitettyjä perunoita, mutta koska emme itse niinkään niistä pidä, päätimme paistaa potut. Muutenkin niiden funktio oli lähinnä tuoda ruokaisuutta buffavalikoimaan ja edullista vatsantäytettä, jos jollekulle nälkä olisi jäänyt. 

Mansikka-parsasalaatti

Tämä ohje on helppo muistaa. Yhtä paljon kaikkia pääraaka-aineita, kourallinen vihreitä ja loraus vinaigretteä. Vihreän määräkään ei ole niin nuukaa, rucola ja basilika ovat vahvoja, mutta eivät jyrääviä makuja. No, ehkä rucolan kanssa olisin hieman varovainen. Tehdessäni tätä parsabuffaamme tarjolle, käytin osan vihreästä parsasta piirakkaan ja osan valkoisesta parsakeittoon.  Niinpä salaatissa oli vihreän parsan kantapaloja ja valkoisesta nuppupuolen paloja. Alla oleva ohje riitti hyvin seitsemälle aikuiselle, kun tarjolla oli muutakin herkkua. Seuraavan kerran muuten lisään tähän pinjansiemeniä, voisivat tuoda lisämakua ja tekstuuria salaattiin.

salaatti:
250g vihreää parsaa
250g valkoista parsaa
250g napakoita mansikoita
kourallinen basilikaa ( >10 lehteä)
kourallinen rucolaa
keitinveteen n. 2tl sokeria ja 1tl suolaa

vinaigrette:
3rkl rypsiöljyä (tai muuta mahd. mautonta)
(1 rkl pähkinäöljyä)
2rkl valkoista balsamicoa
1-2 tl omenaviinietikkaa
rouhaisu mustapippuria
ripaus suolaa

Pilko parsat n. 1,5cm pätkiksi. Kiehauta kattilassa vettä määrä, joka juuri ja juuri peittää parsat, mausta vesi reippaasti sokerilla ja suolalla. Keitä ensin valkoisia parsoja 1-2 minuuttia, lisää sitten vihreät ja jatka kevyttä kiehuttelua muutama minuutti.  Parsat saavat jäädä napakoiksi suutuntumaltaan. Huuhtele parsat kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi ja laita valumaan talouspaperin päälle.

Pinoa basilikan lehdet päällekkäin, leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Käytä rucolasta vain lehtiosat, ei vartta. Revi rucolat hieman pienemmiksi. Pilko mansikat parsapaloja hieman isommiksi lohkoiksi. Laita kaikki salaattiainekset kulhoon. Tee vinaigretti sekoittamalla voimakkaasti kaikki ainesosat emulsioksi ja lisää se salaatin joukkoon. Sekoita kevyesti, anna maustua jääkaapissa 30-90min.

Leivitetyt perunapihvit

Nyt on kyllä sellainen ohje tulossa, että sydäri voi tulla jo pelkästä lukemisesta. Mutta on herkkua! 

Aikaisemmin olen jo kirjoitellut uudelleen lämmitetyn pottumuusin tympeästä mausta. Ja jos lepuskojen sijaan kaipaa ruualle lisuketta, mikäs sen paremmin peittäisi makua kuin kunnon leivitys ja voissa paistaminen! Perunamuussiin itsessään ei tarvitse lisätä mitään, kunhan se on jääkaappijähmeää. Leivityksen tarvikemäärät ovat taasen riippuvaisia pottumuusin määrästä, meidän 9 kpl:een settiin riitti yksi kanamuna. Korppujauhotuksen jälkeen perunapihvit olisi hyvä saada suoraan pannulle. Kannattaa varata reilun kokoinen lautanen korppujauhoille ja kanamunalle, perunapihvejä voi tehdä puolet korppujauholautaselle valmiiksi ja puolet kanamunaan. Kun olet nostellut korppujauhotetut pannulle riviin (muista mihin laitoit ensimmäisen!), ehdit hyvin korppujauhottaa ja nostella pannulle loput, ennen kuin aloitat kääntelykierroksen sijoitusjärjestyksessä.

Taputellut piffit leivitystä odottamassa

Perunamuussia
vehnäjauhoja
korppujauhoja
kanamuna
suolaa, pippuria
voita paistamiseen

Ota kylmästä muusista lusikalla kököjä ja taputtele ne jauhotetuin käsin paksuhkoiksi pihveiksi. Laita kolmelle erilliselle lautaselle vehnäjauhoja, kanamuna ja korppujauhoja. Vatkaa munan rakenne kunnolla rikki. Lisää korppujauhoihin suolaa ja mustapippuria. Pyörittele perunapihvit ensin vehnäjauhoissa, sitten kanamunassa ja viimeisenä korppujauhoissa. Paista runsaassa voissa kummaltakin puolelta kullanruskeiksi, tarvittaessa useammassa erässä. Nosta talouspaperin päälle valumaan ja tarjoa mahdollisimman pian.

Tomaattimakaroni (Nopea tomaattikastike)

Tämä lisuke kuuluu sarjaamme ”mitäs täältä kaapista taas löytyykään?”. Olenpa tähän joskus käyttänyt jonkun tomaattikeiton jämänkin. Tai paseerattua tomaattia. Pastahan ei pelkässä tomaatissa kypsy ja proteiinimakaroni paitsi, että se on maukasta tomaatin kera, pysyy myös suutuntumaltaan miellyttävänä nopean uunittelun jälkeenkin. Ja tuleepa tässä samalla kerrottua pikatomaattikastikkeeni ohje. Jos basilikaa löytyy, sitä lopussa lisään. Basilikaa ei kannata laittaa kastikkeeseen kiehumaan, lehtiyrttinä se kypsyessään haihduttaa makua ja jäljelle jää vain tomaatista poikkeavat väriknöllit. Pastan määrä suhteessa kastikkeeseen riippuu usein muusta tarjottavasta ja ruokailijoiden määrästä. Monesti teen tästä melko kastikemaista, jotta sitä ei enää erikseen lihalle tarvitse valmistaa.

2dl proteiinimakaronia

½ sipuli

2 rkl silputtua valkosipulia

1 rkl tummaa sokeria

1 prk kokonaisia tomaatteja

mustapippuria, suolaa, balsamicoa, oliiviöljyä

maukasta juustoraastetta

Silppua sipulit ja valkosipulit pieniksi. Kuullota keskilämmöllä reilussa oliiviöljyssä kunnolla pehmeiksi, käytä tähän reilusti aikaa, koska sipulit eivät järin nopeasti tomaatissa pehmene. Älä ruskista. Lisää sekaan sokeri ja silputut kokonaiset tomaatit. Lorauta sekaan balsamicoa ja rouhi mustapippuria. Kiehuttele 10min, keitä sillä aikaa protskupasta lähes kypsäksi. Maista ja mausta tarvittaessa tomaattikastiketta, sekoita valutettu pasta sekaan. Laita (voideltuun) uunivuokaan, ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Gratinoi uunin ylätasolla (n. 225c) joitakin minuutteja, juuston ruskistumisen ajan.

Lohta ja pestoa

”Tuo basilika (Herbiessä) alkaa olkaa melko kookas ja puuvartinen. Sen voisi käyttää vaikka pestoon.” Tuumasta toimeen. Jotain toki peston kanssakin pitäisi tarjota ja tällä kertaa valinta osui loheen. Lohipalan päälle rouhin mustapippuria ja ladoin kokonaisen sitruunan viipaleet. Lohi uuniin 200c vartiksi ja reilun punervana ulos odottamaan jatkokäsittelyä. Tähän saakka lohen voi valmistella etukäteen, lohi kypsyy vielä uunista otettaessa ja mehevintä se on, jos se saa odottaa viimeistelyä kymmenenkin minuuttia sitruunat päällisinään.

Pestoon käytän oliiviöljyn lisäksi rypsiöljyä, jottei seos mene kitkeräksi. Myös pieni sokeri tasaa makua mukavasti. Öljyn määrä riippuu käyttötarkoituksesta. Lohen päälle on turha turhan öljyistä pestoa laittaa, öljy vain valuu pois. Pastan sekaan taasen sopii öljyisempi pesto. Sekoitus kannattaa tehdä nopeasti, lehtivartista yrttiä on turha surruuttaa liikaa – sekin kitkeröittää makua

Pesto

Iso puntti basilikaa, talvella kaksi pienempää
pari ruokalusikallista pinjansiemeniä
loraus oliiviöljyä
samanlainen loraus rypsiöljyä
hippusellinen sokeria
rouhaisu suolaa
reilusti mustapippuria
1dl hienoa parmesaaniraastetta (reilu 1x6cm pala)

Laita parmesaania lukuun ottamatta kaikki korkeaan kulhoon, surauta sauvasekoittimella nopeasti karkeaksi seokseksi. Lisää parmesanraaste haarukan avulla sekoittaen. Älä siis enää surruuttele. Maista, lisää tarvittaessa ainesosia ja sekoita haarukalla.

Lisää pesto ja mahdolliset extraparmesaanit lohen päälle, kuorruta uunissa nopeasti.

Ps. Kaveriksi sopii erinomaisesti vihreät pavut, jotka on paistettu oliiviöljyssä valkosipulipalojen sekä seesaminsiementen kanssa ja maustettu suolalla ja ripauksella sokeria. Kastikkeeksi vaikka sitruunalla ja ruohosipulilla maustettua kermaviiliä.

 

Maissikanaa & "Hollandaisekastike"

Ostimme Stockan Hulluilta päiviltä maissikanan rintoja siipiluulla. Ja kyllä kannatti. Olen tehotuotetun, mauttoman broiskun manannut monta kertaa ties minne (ja silti syömme sitä) ja oli mukava pitkästä aikaa saada oikeasti maukasta kanaa keskiverto broiskuntekeleen sijaan.

 

Väri oli jo raakana silmiä hivelevä, tuoksu broiskua lihaisampi, tuntumasta puhumattakaan. Luut irrotimme ja käytimme kastikkeeseen, josta muuten tuli yksi parhaista ikinä tekemistäni, rinnat menivät grilliin. Herra B otti lihat vastuulleen, itse jäin vatkuttelemaan kastiketta.

Rintoja grillattiin matalahkolla (n. 150c) lämmöllä n. 15 minuuttia. Grillinä oli vuodenajan vuoksi kaasugrilli, mutta savun makua saatiin mukaan hiillostamalla grillissä pätkittyjä omppupuun oksia. Matkan aikana pari kääntöä ja lopuksi pieni vetäytyminen.

 

Kastikkeen kehittely lähti hyvästä liemestä ja ajatuksesta tehdä beurre blanc tai hollandaise, mutta ehkä vähän kevyempänä. Noh, voitahan tuohonkin tuli ihan reippaasti, muttei niin paljoa verrattuna kunnon voikastikkeeseen. Keltuaiset ja valkuaiset kannattaa erotella huolella, valkuaiset hollandaisen seassa tekee suutuntumasta ”rihmaisen”, valkuainen kun vatkaamisesta huolimatta kypsyy hyytymällä. Ja ensimmäisillä kerroilla kannattaa tehdä kastike mieluummin hitaammin ja miedommalla lämmöllä kuin nopeasti, jolloin tuloksena on kokkeli tai erottunut voi. Niin…, jos voi meinaa erottua (varsinkin lopussa), kannattaa lorauttaa sekaan maitoa, se kasaa kastikkeen taas yhtenäiseksi. Mitenkäs muutenkaan minä tällaisen muunnelman olen osannut kehittää, vahingossa tajusin maitoa sekaan laittaa. Virheistään oppii…

Suolaton voi ei ole pakollinen, mutta kastikkeesta tuli yllättävän hyvin suolattu normivoilla. En ole tätä vielä kokeillut maustamattomilla broiskunsiivillä, mutta eiköhän niitäkin voisi testata, maku lie toki miedompi ja siten ehkä niitä tarvitaan enemmän. Ja nyt jääkaapissa oli kuivan madeiran jämä, valkkari varmaan kelpaa yhtälailla – joskin se taas on se vähän mauttomampi versio. Liemessä vahvempi maku on määrää parempi, paksuutta voi sitten säädellä maidolla.

Kanaisa ”Hollandaise”

4 kanansiipeä (olkaluuta)
1dl kuivaa, vaaleaa madeiraa
¼ sipuli (yksi lohko)
pätkä rosmariinia
1-1,5dl vettä

2 keltuaista
150-200g (suolatonta) voita
0,5-1dl maitoa
(suolaa)

Pilko siivet pienemmiksi. Paahda kattilassa kunnon väri. Lisää sipulilohko, rosmariini ja kaada madeira päälle. Anna alkoholin haihtua ja lisää vettä niin, että siivet peittyvät. Kiehuttele kansi auki vahvaksi liemeksi, hieman alle 1dl:aan. Siivilöi liemi. Pilko voi erilliselle lautaselle lämpenemään.

Lämmitä isommassa kattilassa vesi niin, että saat liemikattilan vesihauteeseen. Vesihauteen vesi on lämmöltään sopivaa, kun se kuplii kattilan pohjalla juuri ja juuri, muttei kiehu. Vatkaa hieman jäähtyneen liemen sekaan keltuaiset ja nosta kattila hauteeseen. Vatkaa koko ajan voimakkaasti ja lisää voita nokare kerrallaan. Lisää uusi nokare vasta kun edellinen on kunnolla sulanut (vie 10-15min). Kun kastike on paksua ja voi (lähes) käytetty, lisää maitoa sopivan paksuuden saavuttamiseksi (kastike saostuu jäähtyessään). Jos kastike joutuu odottamaan ruokailijoita, nosta kattila pois vesihauteesta ja lämmitä se vesihauteessa uudelleen lisäten hiukan voita ja maitoa ja vatkaten voimakkaasti lämmitettäessä.

 

Liebe Feldsalat (rakas vuonankaali)

Saksaksi Feldsalat, Sveitsin puolella Nüsslisalat ja kuten viimeisenä opin, Suomessa vuonankaali. Tuo pähkinäisen maukas, täydellisen suutuntuman omaava pikkusalaatti, joka piinaa varomatonta käyttäjää hiekanmujuilla. Olet minun ja salaattilinkoni rakas ystävä.

Feldsalaattia (kuten me lempisalaattiamme kutsumme) on vaikea löytää peruskaupoista. Isommissa marketeissa se saattaa maksaa melko reippaasti ja rasian pohja on yleensä pehmeää, kostunutta nuhjua. Tässä tulee apuun toinen rakas ruokaystävämme: Lidl. Liitelin tavarakierto on melko nopeaa ja feldsalaatti on järkevän hinnan lisäksi usein varsin tuoretta. Mikäli kaikkea salaattia ei käytä heti pussin/rasian avattuaan, se kannattaa huuhtoa ja kuivata tiiviiseen rasiaan odottamaan, muuten salaatti nahistuu.

Mutta mitä siitä sitten voi tehdä? Maku on pähkinäinen ja sopivan rapsakka ja kaveriksi riittää peruslisukesalaattia tehdessä suola, oliiviöljy ja balsamico. Niin suola. Salaattiin ”pitää” lisätä suolaa, ellei sitä salaatinosaset sisällä. Perusjamppa saa sitä salaattikastikkeesta, muut hieroo sormisuolaa.

Alpeilla feldsalaatti on yleinen lounassalaattien pohja, jolloin sen kaveriksi on paistettu pekonia tai speckiä, lohkottu keitettyä kanamunaa, ripoteltu paahdettuja pinjansiemeniä/cashewpähkinöitä/saksanpähkinöitä. Rapsakkuutta korostamaan sitten pähkinöiden lisäksi krutongit ja parmesaanihan käy salaattiin kuin salaattiin. Salaattikastike voi olla jugurttipohjainen (jotain mitä Suomesta ei saa), sinappietikkaöljy tai tuo jo mainittu öljy+balsamico(siirappi) -yhdistelmä. Viimeisimpänä kokeiluna tuli heitettyä rusinoita sekaan ja sekin toimi, pieni makeus korosti mukavasti salaatin pähkinäisyyttä ja parmesaanin suolaisuutta.

Paahdan usein salaattia varten cashewpähkinöitä hetken melko kuumalla pannulla, kaadan sekaan pähkinäöljyä (Lidlin Aasia-viikoilta kannattaa ostaa), otan virran pois ja heitän sekaan pinjansiemeniä. Pieni suolan lisäys ja öljyiset pähkinät lautaselle jäähtymään ennen salaattiin lisäämistä. Pähkinäöljy on itsessään maukasta, erillistä salaatinkastiketta ei siis enää tarvita, balsamico(siirappi)a toki kannattaa lisäillä.

Niin… Itävallassa jokunen vuosi sitten tuli kokeiltua myös feldsalaatin kypsentämistä öljyssä. Näytti hassulta pallolaajentuessaan, mutta siihen se nautinto sitten jäi…

Tuoresalsa

Tuoresalsa on pikatie onneen niin nachohimon iskiessä, kuin hampurilaisen välissä tomaattiviipaleen sijaan. Muutamalla kikalla salsasta saa nopeasti tasaisen makuista, eikä pidempää tasaantumisaikaa tarvita. Tämän jälkeen kaupan purkkisalsa ainakin maistuu tunkkaisen tympeältä. Chilin määrä on varsin riippuvainen chilien lajikkeesta/tulisuudesta/omasta mausta ja määrää on siten vaikea ohjeistaa. Kannattaa varata ekstratomaatteja, jos salsa hupsahtaa turhan tuliseksi. Suolaa en aina lisää, varsinkaan jos salsa on tarjolla suolaisten nachojen kanssa. Kesällä saatan napsaista pihalta tukon ruohosipulia ja pieniä sen joukkoon värin tuojaksi. Kesällä joukkoon sopii myös grillatttu maissi - maissi pystyyn leikkuulaudalle ja veitsellä rouheasti jyvät irti rangasta. Näin salsa saa hieman grillin ja savun makua ja pärjää samalla lautasella proteiinin kanssa vaikkei järin tulista olisikaan.

Salsaan ei tule koko tomaattia, jotta sen rakenne pysyy napakkana – tomaattimehut ja siemenet voi keitellä sipulin, valkoviinin ja hummerifondin kanssa pakkaseen (siivilöi!) liemipohjaksi kalakeittoon/risottoon tms.

5 tomaattia
½ sipuli
1-2 tuorechiliä
korianteria
2 tl sokeria
1 tl etikkaa
2-3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Pilko chilit pieniksi (poista siemenet halutessasi) ja laita kulhoon. Lisää öljy ja painele chilien rakennetta rikki öljyyn. Pilko sipulit pieniksi, lisää ne, sokeri ja etikka kulhoon, sekoita kunnolla, jotta etikka&öljy hieman emulgoituu. Anna tasaantua tomaattien käsittelyn ajan.
Lohko tomaatit neljään osaan, poista kannat, tomaattivedet sekä siemenet. Kuutio tomaatit pieniksi ja lisää kulhoon. Pieni sekaan korianteria (ei välttämätön) jokunen ruokalusikallinen tai makusi mukaan. Maista, lisää halutessasi suolaa.

Uunifeta

Uunifetan idea tuli jollakin Saksan reissullamme, jossakin välimerellisessä ravintolassa, kun herra Berner vastaavanlaista alkupalaksi tilasi ja tykästyi. Fetan tulee ehdottomasti olla oikeaa fetaa, eikä mitään salaattijuustoa, mm. Dodoni on oikein mainio vaihtoehto. Fetan voi myös huuhtaista viileän veden alla ennen käyttöä, jotta pintasuola vähenee. Ohjeen chili on ylimalkaisesti ”chiliä” – joskus käytämme öljyä maustamaan kuivattuja chilejä, jotka nostamme vuoasta pois ennen syömistä, joskus taasen pilkomme tuorechiliä (ilman siemeniä) joukkoon. Ajatuksemme on ollut, että feta olisi överitulisen sijaan mukavan lämmittävä.

Uuniin menossa

1 pkt fetaa (200g)
½ sipuli
2 rkl valkosipulia
3 tomaattia
chiliä
n. 0,5dl oliiviöljyä
mustapippuria

 

Viipaloi sipulit ohuiksi ½ renkaiksi, lohko tomaatit, viipaloi valkosipulikynnet tai yksi kokonainen valkosipuli ohuiksi, mutta pinta-alaltaan erottuviksi paloiksi.

Laita noin tuplaten fetan kokoiseen uunivuokaan pohjalle valkosipulit, sipulit, chilit ja puolet tomaateista. Sipulit pohjalle, jotta ne kypsyvät öljyssä. Laita vuokaan feta ja loput tomaatit – pääosin fetan ympärille, jotta feta voi hitusen ruskistua uunissa. Rouhi päälle mustapippuria, lorota kunnolla oliiviöljyä (sipulit ainakin peittoon) ja lykkää uunin yläosaan 250 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi. Nauti hyvän vaalean leivän kanssa joko alkupalana tai osana tapastelua/mezeilyä.

Grillipotut

Oivallinen ja edullinen lisä kaikkeen mahdolliseen. Potut voi keitellä etukäteen ja heittää grilliin/parilapannulle juuri ennen tarjoilua. Ja tuo valkosipulivoi – taivaallista myös lihan päällä. Valkosipulivoi tulee myös monesti mikrotettua tuntikin etukäteen, valkosipuli ehtii pehmentyä lämpimässä voissa ja maku pyöristyy mukavasti.

Rosamunda perunoita sopivasti

knölli voita

reilusti valkosipulia, suolaa

 
Keitä Rosamundat lähes kypsiksi, haihduta hetki kattilassa höyryjä pois vedenkaadon jälkeen. Ota lautaselle odottamaan käyttöä, älä peitä. Viipaloi potut kuorineen pitkittäin 3-4 osaan, n.1cm paksuisiksi. Sivele sormin hieman oliiviöljyä, ettei pottu jää kiinni grilliin. Koska potut ovat jotakuinkin kypsiä, riittää grillissä värin hankkiminen ja samalla läpilämmittäminen. Saa siis olla lämpöä reilusti.

Valkosipulivoita varten lykkää kahvimukiin kunnon knölli voita ja purista valkosipulit sekaan. Heitä mikroon 30sekunniksi. Sekoita ja toista mikrotus, jos voi ei ehtinyt sulaa. Anna odottaa käyttöä huoneenlämmössä. Mikrota uudestaan ennen käyttöä. Lisää reilu ripaus suolaa.

Valele pottuja grillauksen loppuvaiheessa muutaman kerran valkosipulivoilla, ota loppuvoi pöytään, jotta sitä voi lisätä perunan päälle. Turha hukata hyvää voita grillin uumeniin – saatikka liekittää maukasta perunaa.